Kuka huolehtii meistä kun itse emme enää pysty?

Suomen väestö ikääntyy nopeasti, ja ennusteiden mukaan yli neljäsosa suomalaisista tulee olemaan yli 65-vuotiaita kymmenen vuoden sisällä. Erityisen voimakkaasti kasvaa kaikkein vanhimpien, yli 85-vuotiaiden osuus, jonka odotetaan kaksinkertaistuvan seuraavan 20 vuoden aikana. (Lähde: Tilastokeskus, 2024).

Kun vanhusten määrä kasvaa, miten hyvinvointialueemme vastaa tähän haasteeseen? Valitettavasti nykytilanne on huolestuttava. Vaikka tarve hoivapalveluille kasvaa, resurssit ja hoivapaikat eivät seuraa perässä. Ympärivuorokautisen hoidon paikkoja vähennetään, ja kotihoitoa supistetaan, jättäen monia vanhuksia ilman tarvitsemaansa tukea ja huolenpitoa. Tämä on häpeällistä ja kertoo välinpitämättömyydestä niitä kohtaan, jotka ovat hiellä ja kyyneleillä maatamme rakentaneet.

Olimme ystäväni kanssa avantouinnin jälkeen kahvilla paikallisessa ravintolassa. Ystäväni työskentelee kodinomaisessa hoivakodissa, ja hän kertoi kuinka heidänkin yksikköä uhkaa alas-ajo, sillä hyvinvointialue ei myönnä paikkoja vanhuksille. Päivystyksestä laitetaan kerta toisensa jälkeen vanhuksia kotiin kaatuilemaan ja kerrotaan että muuta vaihtoehtoa ei ole, vaikka tosiasiassa paikkoja hoivayksiköissä on kyllä vapaana. 

Vanhusten hoidon resurssien väheneminen on jatkunut vuosikymmeniä hallituksen kokoonpanosta riippumatta. Hyvinvointialueiden perustamisen piti merkitä palveluiden parannusta, mutta monet alueet ovatkin karsineet erityisesti niitä palveluja, joille olisi suurin tarve. Kotihoito kärsii leikkauksista, ja tämän seurauksena entistä useampi iäkäs joutuu selviytymään yksin. Hyvä vanhuus ei synny tyhjästä. Se vaatii yhteiskunnalta sitoutumista tarjoamaan palveluita, jotka tekevät elämän loppuvaiheista rikkaan ja merkityksellisen. Meidän on torjuttava ikäsyrjintää ja yksinäisyyttä, jotka kalvavat vanhustemme hyvinvointia. On käsittämätöntä, että samalla kun hoivapaikkojen tarve kasvaa, niiden määrää vähennetään. On kysymys inhimillisyydestä, arvostuksesta ja kunnioituksesta elämää kohtaan. Kodeissaan asuvat monisairaat ja muistisairaat vanhukset ansaitsevat parempaa.

Nyt on aika toimia. Meidän on herättävä näkemään vanhustenhoivan todellisuus ja vaadittava muutosta. Emme voi jättää heitteelle niitä, jotka ovat rakentaneet yhteiskuntaamme. Nyt vallassa olevat päättäjätkin ovat kohta vanhuksia. Ei turhaan sanota, että sen edestään löytää, minkä taakseen jättää.

Mira Haukipuro

Aluevaaliehdokas, Keskusta